...heräsin virkeänä 2-vuotiaani vierestä. Virkeänä siitä huolimatta, että toisella kissaneideistämme on ilmiseltästi juoksu alkamassa ja läpi yön kuului kiimaista kurnutusta ja makuuhuoneen oven rapsutusta. Edellisistä hulluista päivistä on kuukausi aikaa, joten hormonit hyrräävät turhankin tiuhaan tahtiin. Hesaria selatessani huomasin taas ihmetteleväni runsaslukuista äitienpäivämainontaa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä pointtia, että perheen isit ostavan lastensa äideille äitienpäivälahjoja. Ostakoot omille äideilleen. En minä ole mieheni vaan kahden lapsemme äiti ja parhaat lahjat saan lapsilta: itsetekeminä ja halausten ja suukotusten kera annettuina. Äiti-ihmisen mieltä ei paljon lämmitä, jos kerran vuodessa, yhtenä päivänä saa nukkua pitkään ja olla perheen hemmoteltavana ja lahjottavana. Kyllä sitä on tapahduttava useammin, että jaksaa puskea tätä lapsiperhearkea eteen päin.